Marilyn Monroe: Välähdyksiä, sirpaleita / Fragments

Please scroll down to read the review in English

Vuonna 2010 Marilyn-maailmassa kävi kohina: pian julkaistaisiin kirja, joka sisältää Marilynin omia muistiinpanoja, päiväkirjamerkintöjä ja pohdintoja. Odotukset olivat korkealla ja pian kirjan nimi julkistettiin: Fragments.

Muutamia Marilynin runoja ja muita muistiinpanoja oli julkaistu jo ennen tätä kirjaa, joten suunnilleen tiedettiin, mitä odottaa. Mutta ei kuitenkaan: ilmestyessään kirja ylitti kaikki odotukset. Jo sisällön asettelu teki meidät Marilynin ihailijat iloisiksi: Aukeaman toisella sivulla on kuva Marilynin muistikirjan sivusta, jossa on merkintöjä Marilynin käsialalla. Toisella sivulla sama kirjoitus on tekstinä niin, että sitä on helpompi lukea. Suomenkielisessä versiossa teksti on kirjoitettu sekä englanniksi että suomeksi, eli juuri niin kuin pitääkin.



Marilyn-kirjoja suomennetaan erittäin harvoin. Sen vuoksi olikin huvittavaa huomata, että suomenkielinen kirja ilmestyi kauppoihin ensimmäisenä - siis jopa ennen englanninkielistä alkuperäisversiota! Tietenkin se lähti heti mukaan; useimmiten maltan odottaa (ja usein on pakkokin), mutta tämän kirjan halusin heti. Ainoa ruikutukseni koskee kantta: pidän englanninkielisen version kannesta paljon enemmän. Suomenkielinen kirja on ensinnäkin pehmeäkantinen - sitä ei edes saa kovakantisena. Kannen kuva on epätarkka, Marilyn näyttää siinä surulliselta, eikä raikuvanpunainen "nimikirjoitus" sovi siihen hyvin. Kannella tavoitellaan selvästi dramatiikkaa sekä "surullista pientä tyttöä", joka taas on ristiriidassa sisällön eli Marilynin tekstien kanssa. Mielestäni kanteen sopisi paremmin kuva Marilynista kirjoittamassa muistikirjaan, niin kuin englanninkielisessä versiossa on.

Välähdyksiä, sirpaleita on kooste Marilynin muistiinpanoista lähes hänen koko elämänsä ajalta. Kyseessä on siis nimenomaan välähdyksiä sieltä täältä, ei esimerkiksi kokonainen päiväkirja. Kirjassa on henkilökohtaisia mietteitä, elokuviin liittyviä muistiinpanoja, runoja, ruokaohjeita, tehtävälistoja ja kirjeitä mm. Lee Strasbergille. Kirjassa on myös muutamia kuvia, jotka tukevat hyvin tekstiä. Tekstin lomaan on lisätty muutamia selvityksiä esimerkiksi Marilynin mainitsemista henkilöistä. Olemme pohtineetkin, ovatko kaikki nämä selvennykset osuneet kohdilleen, ja onko esimerkiksi vuodelle 1943 merkitty teksti todella siltä vuodelta. Kirja herättää siis paljon ajatuksia.



Kun kirja ilmestyi, sen ympärillä käytiin paljon keskustelua siitä, onko oikein julkaista toisen yksityisiä muistiinpanoja. Ymmärrän hyvin - kukapa meistä haluaisi omat päiväkirjansa kaikkien luettavaksi? Marilynin kohdalla tilanne ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Hänestä on kirjoitettu paljon, ja joukkoon mahtuu sekä hyvää että huonoa tekstiä. Marilynistä on kirjoitettu positiivisesti, kauniisti ja rehellisesti, mutta myös valehdellen, skandaaleja sepittäen, setelit silmissä vilkkuen. Marilynin kuolemasta on jo niin pitkä aika, ettei häntä välttämättä muisteta enää omana itsenään vaan legendana, joka hänestä on tullut. Sen vuoksi on erittäin virkistävää lukea Marilynin omia muistiinpanoja, kuulla hänen oma äänensä - ääni, joka viimeistään romuttaa puheet tyhmästä blondista. Muistiinpanoista käy ilmi se todellinen Marilyn, jonka niin monet kirjat ovat ilmoittaneet paljastavansa. Tilanne olisi myös erilainen, jos Marilynilla olisi lapsia tai jos hänen aviopuolisonsa olisivat elossa. Näin ei kuitenkaan ole, joten Marilyn kuuluu - kuten hän itsekin sanoi - "yleisölleen ja koko maailmalle, koska hän ei ikinä tuntenut kuuluvansa kunnolla kenellekään muulle".

Muistiinpanojen pohjalta tehtiin myös dokumentti, joka on yksi kaikkien aikojen parhaista ja mielenkiintoisimmista Marilyn-dokumenteista: Love, Marilyn. Suosittelen sitäkin lämpimästi.



In 2010, the Marilyn world was excited: there was to be a new book filled with Marilyn's own writings, journal entries and thoughts. The expectations were high and soon the name of the book was revealed: Fragments.

Some of Marilyn's poems and other notes had been published before, so we kind of knew what to expect. And then again not. When Fragments was published, it exceeded all expectations. Even the way the layout was done made me and other fans very happy. You can always see the original notebook page with Marilyn's handwriting on one page, and next to it the same text typed so that it's easier to read. In the Finnish edition you get typed text in both English and Finnish, which in my opinion is just the way it's supposed to be.



I need to point out that Marilyn books get translated into Finnish very rarely. So you can imagine my excitement when I realized that the Finnish version had hit the bookstores slightly earlier than any other version of the book - including the original English language one! Of course I bought it right away. Usually I'm very patient and can wait (and often have to), but this was one book I knew I had to have as soon as possible. The only thing is, I prefer the cover of the original version. The picture in the Finnish edition cover is grainy, and the red "autograph" doesn't suit it very well. It's also a softcover. Marilyn looks sad, and the cover is going for drama and "poor sad little girl". It doesn't represent her writing. I would have preferred to have a picture of Marilyn writing in a notebook, like the English edition cover has.

Fragments contains notes from almost her entire life. That's why it's called Fragments; it is not one complete diary from cover to cover. Fragments has Marilyn's private thoughts, notes about movies, poems, recipes, to-do lists and letters to for example Lee Strasberg. Fragments also has some photos which accompany the text. The editor has added some information about who the people Marilyn mentions in her notes are. We fans have been discussing whether the people are always identified correctly, and also is the note that is supposed to be from 1943 really from that year. Fragments sparks conversation and lives on.




When the book was first published, there was frantic discussion concerning whether or not it's right to publish somebody's private writings and diary entries. I can understand it, because who would want their private journals read by everybody else? But when it comes to Marilyn, things are not so simple. So much has been written about her during her lifetime and especially after her death. Much of it is good: written in a positive, respecting and honest way. But there's also the bad: lies, scandalous fabrications written with money and only money in mind. Marilyn has been gone for so long that she's not necessarily remembered for who she really was but who she has become - a legend. That's why it's so refreshing to read Marilyn's own words and hear her own voice - a voice which will prove once and for all that she was not a dumb blonde. These notes reveal the true Marilyn that so many books over the years have promised to show us. Also, the situation would be entirely different if Marilyn had had children, or if her husbands were still alive. This is not the case, so, like she once so famously said, she "belongs to the public and to the whole world because she never belonged to anybody or anything else".

A documentary has also been made based on Marilyn's writings. It's one of the best and most interesting documentaries out there, and I very much recommend that you watch Love, Marilyn.

Comments

Popular Posts